Oli vuosi 2017 ja viestinnän ja journalistiikan opiskelijoiden yhteisö kaipasi jotain uutta ja erilaista. Yhteisöviestinnän opiskelija Aapeli Tourunen keräsi ympärillensä pienen mutta innokkaan tiimin, joka lähti luomaan uutta tapahtumaa edessään vain tyhjä paperi.
Haaveissa oli saada viestinnän ja journalistiikan opiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja ammatillista osaamista lisäävä tapahtuma. Rajoittavina tekijöinä ainoastaan oman mielikuvituksen rajallisuus ja uskallus ideoida. Miten tässä onnistuttiin? Kasvoiko yhteisöllisyys? Entä miten kävi ammatillisen osaamisen?
Täällä tämän päivän Ydinviestiläisille terveisensä kirjoittelee yksi perustajatiimin jäsenistä, Jessica Hurme.
Palatakseni kysymyksiin yhteisöllisyydestä ja ammatillisesta kasvusta. Uskallan väittää, että niin osallistujat kuin tekijätkin saivat Ydinviestistä unohtumattomia kokemuksia, joita voi muistella suupielet nykien vielä kiikkustuolissakin.
Näistä erityisesti yhteiset hetket erilaisten työpajojen parissa ja myöhemmin illalla paljussa ovat jääneet mieleen. Sain monta uutta viestijäystävää ympäri Suomen, joiden kanssa pidän yhteyttä vielä tänäkin päivänä. Samalla viestijäidentiteettini vahvistui, kun koin olevani osa viestinnän ja journalistiikan opiskelijoiden kansallista yhteisöä.
Ammatillinen osaaminen kasvoi myös huimasti niin meillä tapahtuman tekijöillä kuin tapahtumaan osallistujillakin. Matkan varrella opin paljon tapahtuman järjestämisestä ja projektien koordinoinnista sekä tietysti viestinnästä. Erityisesti uuden tapahtuman konseptointi, tapahtumasta viestiminen ja osallistujien sitouttaminen olivat aihealueita, joista opimme sekä itse tehden että yritysten työpajoihin osallistuen.
Tärkeimpiä oppeja Ydinviestin tekemisessä on ollut luotto omaan tekemiseen ja rohkeus sekä onnistua että epäonnistua. Mottona toimi ”jos ei koita, ei voi voittaa”.
Jessica Hurme, Ydinviestin perustajatiimi
Ydinviestissä opituista taidoista esimerkiksi eri tehtävien aikataulutus on ollut ensisijaisen tärkeää (työ)elämässä. Kun tietää mikä on ajankohtaista tällä viikolla ja mistä asioista tulee murehtia vasta kuukauden kuluttua, mieli kevenee kummasti ja asiat tulee tehtyä ajallaan.
Tärkeimpiä oppeja Ydinviestin tekemisessä on ollut luotto omaan tekemiseen ja rohkeus sekä onnistua että epäonnistua. Mottona toimi ”jos ei koita, ei voi voittaa”. Vaikka asiat tehtiin laadukkaasti, työskentelyä ja itseään ei silti tarvinnut ottaa turhan vakavasti. Visioimme isosti ja innostuimme, minkä jälkeen kartoitimme, miten vision voisi muuttaa konkretiaksi.
Kaikki ei myöskään mennyt aina putkeen, vaan matkan varrella muutoksia ja yllättäviä käänteitä tuli lyhyelläkin varoitusajalla. Näissä tilanteissa hiottiin ongelmanratkaisutaitoja ja epävarmuuden hallintaa unohtamatta keskustelua siitä, mitä teemme toisin jatkossa. Tätä kertynyttä osaamista käytän edelleen päivittäin työssäni opettajana, kun tilanteet muuttuvat nopealla tahdilla niin opetustilanteissa kuin työyhteisössäkin.
Lopuksi voisinkin todeta, että taidot ja kokemukset karttuvat ennakkoluulottomalla tekemisellä. Jotta osaaminen karttuu, tarvitaan luottoa omiin taitoihin ja motivaatiota taitojen kehittymiseen. Tähän auttaa turvallisessa ympäristössä yhdessä muiden kanssa tekeminen, mihin puolestaan Ydinviesti on oiva vaihtoehto!
Jos Ydinviestin tarina ei ole vielä tuttu, kannattaa käydä tsekkaamassa Aapelin ja Saken blogiteksti Ydinviestin synnystä. Vaikka tekstin julkaisusta on jo hetki, tarina ei ole muuttunut mihinkään!