Kun aloitin edellisen tutkintoni Metropolia Ammattikorkeakoulussa vuonna 2016 sitten, meemit eivät olleet mitenkään uusi juttu, mutta nousussa kuitenkin. Mediassa puhuttiin meeminäyttelystä ja haastateltiin meemitutkijaa, ja tätä kaikkea pidettiin toisaalta vähän hassuna, toisaalta kiinnostavana. Kysehän oli vain hauskoista kuvista, joita jaettiin tuttujen kesken.
Vaan eipä aikaakaan, kun meemikeskustelu otti astetta vakavamman suunnan. Esimerkiksi Yleltä löytyy Tuomas Hirvosen artikkeli vuodelta 2019, jossa pohdittiin meemien käyttöä poliittisen mielipidevaikuttamisen välineenä. Samaisena vuonna Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Pullinen puolestaan vertasi meemejä poliittisiin lentolehtisiin kirjassaan ”Mitä meille tapahtui?”. Sama ilmiö toistuu tietystimonien uusien asioiden ja ilmiöiden kohdalla. Ensin ne nähdään harmittomina, hauskoina ja ehkä turhinakin, kunnes niiden vaikutusvalta ja merkitys kasvavat. Viime aikojen vastaavia kuumia perunoita ovat olleet esimerkiksi Tiktok ja tekoäly.
Mutta palataanpa meemeihin. Sana meemi on johdettu kreikan kielen imitaatiota tarkoittavasta sanasta. Terminä se Terminä se on oikein osuva, koska meemien ideana on juuri niiden toistettavuus: mitä monistettavampi meemi on eri viesteille, sitä nopeammin se leviää. Kun vielä noin kymmenen vuotta sitten meemit olivat lähinnä kuvia tai satunnaisia gifejä, voidaan meemejä nykyisin luoda myös lyhytvideoiden muodossa. Tiktok, joka aloitti viattomana tanssivideoalustana, elää nykyisin nopeista trendeistä, joista monet hyödyntävät meemien monistamisen ideaa.
Meemien suosiolle löytyy erilaisia selityksiä. Vanhan sanalaskun mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja tässä meemit ovat mestareita, vaikka ne usein sisältävätkin ainakin muutamia kontekstualisoivia sanoja. Sitran johtava asiantuntija Jukka Vahti puolestaan kirjoitti vuonna 2020, että meemit voidaan nähdä “portinvartijoiden hallinnasta karanneena satiirina”. Meemien tekijät ovat usein tuntemattomia ja niiden muokkaaminen helppoa. Ne ovat vapaata riistaa, eikä tietyn meemipohjan käyttäminen tyypillisesti sido henkilöä esimerkiksi mihinkään tiettyyn ideologiaan tai ryhmään.
Meemit uivat valtavirtaan ensin Facebookin ja sitten Instagramin kautta. Ensin ne lisääntyivät ryhmissä ja niiden julkaisemiselle omistautuneilla alustoilla. Hitaasti mutta varmasti ne valuivat myös työelämään ja -yhteisöihin. Vaikka meemit ovat yleisimmin tapa keventää työilmapiiriä ja viihdyttää työkavereita, käytetään niitä myös esimerkiksi kiinnittämään huomioita intran usein niin kuivakkaaseen, mutta tärkeään sisältöön. Meemeillä voidaan myös opastaa, ohjeistaa ja jakaa tietoa tavalla, joka ainakin toivottavasti jää paremmin katsojan mieleen. Hyvä esimerkki tästä on kaikkien (some)viestijöiden suosikkivertailukohde Verohallinto.
Verohallinnon tehtailemat meemit ja heittätymiskyky ovat syy siihen, miksi tuo suomalaisen yhteiskunnan pakollinen paha ja peruskallio eli verotus, on viime vuosina nostanut profiiliaan. Suomen ehkä kuivimmasta virastosta tuli lähes kertaheitolla kiehtova, kun se päätti laittaa itsensä likoon ja ottaa sometilaa haltuun humoristisilla sisällöillään. Idea on yksinkertaisuudessaan hyvin nerokas, sillä usein asiat jäävät paremmin mieleen, kun niiden äärellä viihtyy, ja juuri siihen Verohallinto pyrkii. Yhden onni on kuitenkin myös toisten kirous. Verohallinnon menestys on ajanut monet toimijat lähes epätoivon partaalle, kun ne pohtivat, miten myös ne voisivat olla vähintäänkin yhtä hauskoja somessa. Tällöin erityisesti viestijöiden on hyvä vetää syvään henkeä ja muistuttaa itseään sekä muita, että Verohallinnon viestinnän resurssit on aika toista luokkaa. Ihan keneltä tahansa ei onnistu viimeisimpiin, tai edes viimevuotisiin, trendeihin tarttuminen samaan tyyliin.
Puhutaan nyt vielä lopuksi vähän politiikasta, vaikka siitä alussa mainitsikin. Meemit ovat nimittäin myös villien lupiinien lailla ottaneet tilaa myös vallan tienvarsilla, mistä tuorein esimerkki meillä on kevään kuntavaaleista. Instagramissa @pikakahvimeme-girl-tiliä pyörittävä Alma Tuuva nimittäin pääsi Helsingissä läpi. Toisissa piireissä @pikakahvimemegirl-tiliä rakastetaan ja toisissa vihataan, mikä yleensä on hyvän sisällön resepti. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, joten kannattaa rohkeasti mennä omaan tyylisellä sisällöllä, kuten Verohallintokin todistaa. Toki Verohallinnolla on viranomaisena erilaiset rajoitteet sille, mitä kaikkea loppupeleissä voidaan tehdä yksityishenkilöön verrattuna.
Politiikan osalta ei voida myöskään sivuuttaa maailman rikkaimman miehen Elon Muskin yhteyttä meemeihin – ainakaan yhteen niistä. Musk nimittäin on nimennyt sekä oman bitcoininsa että johtamansa liittovaltion tehokkuusviraston yhden varhaisimman ja aikanaan myös tunnetuimman ja rakastetuimman meemin, Dogen, mukaan. Japanista muuten löytyy myös dogen, eli Kabosu-shiban, hauta. Tässä lienee jälleen yksi meemien viehättävyyden syy: yksi osuva kuvaidea voi kasvaa vaikka millaisiin mittasuhteisiin!
Kun nykyisin katsoo viestinnän työpaikkailmoituksia, hyvin usein niissä tiedustellaan Tiktok-osaamisesta. Meemiosaamista harvemmin kysytään, mutta uskaltaisin väittää, että sillä on arvonsa nyt ja myös tulevaisuudessa. Ensinnäkin Tiktokin kohtalo on epävarmaa, kuten monen muukin asian, kiitos Trumpin heiluriliikkeiden. Toiseksi, kuten aiemmin sanoin, meemien logiikka pätee myös osassa Tiktok-sisältöjä. Samaa idean haltuunotto- ja monistamiskykyä kaivataan myös siellä, ja toisaalta etenkin pienemmissä tiimeissä meemit voivat osin korvata Tiktoki-sisällöt kevyempänä vaihtoehtona. Kolmantena pointtina on milleniaalien rakkaus meemejä kohtaan ja se tosiasia, että milleniaalit ovat tällä hetkellä suurin työmarkkinoilla oleva sukupolvi. Meemirakkaus ei myöskään pääty vuoteen 1996, vaan myös perässä tulevat Z-sukupolvi kuluttaa ja tahkoo meemejä kovaa vauhtia. Toki meemien, kuten kaiken muunkin kohdalla, tulee muistaa, että määrällä ei korvata laatua, ja että myös meemien teko vaatii luovaa työaikaa.
Joten muistakaa meemeillä vapaa-ajalla! Etenkin tällä hetkellä elämään kaivataan lisää huumoria, oivaltavuutta, kantaanottavuutta ja cringeilyä. Näppärälle tekijälle meemeilystä voi tulla myös ammatti – tai ainakin osa sitä.
Kirjoittanut Virve Honkala (kuvassa)
Artikkeli on Wappujulkaisu 2025 -verkkolehdestä